Moi taas!!

Kirjoitan tämänkin jäljessä :D. Olin lauantaina ratsastamassa, arvatkaa vaan: villiveellä. Tulin tallille ja katselin heppoja, kun ne laidunsi tyytyväisenä, siellä oli Roki, Vee, Sälli, Kipi ja Rele. Vein Villiveen karsinaan ja aloin harjata sitä, laitoin sille satulan ja "yritin" laittaa sille suitset. Jetta sanoi: " Emilia meneekin tänään villiveellä, siltä ei kysytäkään!"  Pitäisi kyllä oppia ratsastamaan muillakin hevosilla,kuin villiveellä. Tiettyhän, jos oppii ratsastamaan vain yhdellä hepolla, siihen tottuu helposti. Ratsastín kuitenkin sillä hepolla. Tämä kiltti herra oli reipas (taaskin) ja teki hyvää yhteistyötä kanssani :). Kunnes tuli laukkakerta. Noh, nostin ihan tavallisesti laukan, ja meni nappiin (ja ylpee siit). Ravasin uudestaan pitkälle sivulle ja HUPSISTA.. Villivee lähtikin ryöstämään laukkaan just jälkeisestä kohdasta.. JA TAAS MENNÄÄN LUJAA xD. Yritin ottaa kiinni, mutta lähti kyllä niin "rivosti" laukkaan että ei ehtinyt oikein muuta tehdä kuin nauttia. Seuraavia kertoja, mitä laukkasin, osasin jo pidätellä hepoani. Villivee on vähän reipas mielinen, innostuu helposti laukassa, mut olen tosissaan siihen jo tottunut (että lähtee ryöstämään tai jtn muuta.) osaan nimittäin aina varautua villiveen kanssa siihen.. Oppimisen arvoinen tunti oli, siis sain oppia että ei mun siellä selässä tarvii halvaantua, voin tietty yrittää pidätellä heppaa (mitä jo osaan tehdä), niin ja kyllä mun joku sisäinen muistuttaja sanoi: " älä vaan pidättele hevostasi!!" xDD. Eiku kyllä mä ite sen ymmärsin ja pidättelin sitä.. Olen kiitollinen tunnista Jetalle sekä Villiveelle, ja äitille joka tuli kattomaan tuntia :D.

Huomio! Kaikista laukkojen kehuista Viltsu kiittää, KIITOS!